Heräsin aikaisin
ennen kuin kerkesin edes tajuta
tänään teen jotain
jotain mikä on lähempänä tavoitteitani
Kaupunki on vielä pimeä
ei yhtään ihmistä, ei yhtään kasvoa
katuvalotkin ovat mustana
kuten taivaskin
Ei turkoosia eikä vaaleaa
ei heleän oranssia aurinkoa
toivon että joskus minunkin elämääni
loistaisi muutakin kuin noita keinotekoisen värisiä valoja
Haluaisin tietää miltä tuntuu
kun ei tarvitse vihata itseään
voisi oikeasti pitää siitä miltä näyttää
tai siitä mitä on
Jos minun vuoroni joskus tulee
en päästä siitä koskaan irti
vaikka saisinkin vain kulmapalasen
ja suurin osa paperista tippuu pois
pitäisin siitä kulmasta kiinni tiukemmin kuin koskaan
painaisin sitä vasten sydäntäni
joka pamppailee musiikin tahtiin
kahvi tippuu yksi kaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti