torstai 31. tammikuuta 2013

liikaa valoa



Teksti nyt ei sinänsä liity mitenkään tekstin aiheeseen
mutta kuvastaa aika hyvin myös tämänhetkisiä fiiliksiä
sen lisäksi että kihelmöintiä tuntuu vatsanpohjalla

Eilen kävimme äidin kanssa kiertelemässä kauppoja
mekon ja astioiden lisäksi äiti osti ruokaa
paljon ruokaa
mun kaapit ei ole koskaan olleet näin täynnä

Tässä koetellaan itsekuria
kun on sokerilimsaa 
tarkoitettu vieraille, anteeksi äiti
etten vain itse joisi

Ei ainakaan nyt tunnu vaikealta
kihelmöi vaan
tämä on niin jännittävää
tuijotin eilen jääkaappia melkein tunnin
en ottanut mitään

Olen vihdoin saanut otteen ruoasta
toivottavasti en sorru
en halua
en halua

Tasan kaksi viikkoa 
mun täytyy näyttää hyvältä
vaikka se maksaisi terveyden
ja unta ja mielenterveyttä

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

word i say

Kello 4:11
pirteämpänä kuin koskaan
katson peiliin
etsin sieltä läsnäolevaa ihmistä, en löydä

Keitän kahvia
huimaa, kuusi vai kahdeksan mittaa
laitetaan saman tien kahdeksan
huimaa taas

Enää 26 minuuttia että uskallan mennä suihkuun
sitten 36 minuuttia aikaa siivota
tunti aikaa lukea vielä
sitten täytyy valmistautua näyttämään siltä kuin muutkin

Miksi kello 4:35 ulkona on enemmän elämää
kuin koskaan kello 7:16 kun normaalisti herään
jos olisin tämän tiennyt
heräisin varmaan useamminkin ennen ihmisiä

Huimaus tuntuu sairaan hyvältä




maanantai 28. tammikuuta 2013

eih


Tänään taas kokeeseen
valmistautumatta
alisuorittaja huono hyödytön

Illalla töihin
leivoksia tarjolla
myös vanhempien luona täytyisi käydä
pitkästä aikaa

En ymmärrä miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn
olen ilkeä ajattelematon suora
ehkä en ansaitse ystäviä
vaikka niitä minulla vielä toistaiseksi onkin

Ahdistaa
ahdistaa
ahdistaa
ahdistaa


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

few mistakes ago


Tämänpäiväinen koe tulee menemään samoin kuin muutkin
epäonnistun ja matelen opettajien edessä 
anteeksi
yritän ensikerralla paremmin

Senhän minä osaan;
matelen kaikkien edessä ja pyytelen anteeksi
ihan vain sitä että olen olemassa

Yhden asian kuitenkin osaan
ja se on ruoan jättäminen lautaselle

anteeksi


lauantai 26. tammikuuta 2013

it was losing me

Heräsin aikaisin
ennen kuin kerkesin edes tajuta
tänään teen jotain
jotain mikä on lähempänä tavoitteitani

Kaupunki on vielä pimeä
ei yhtään ihmistä, ei yhtään kasvoa
katuvalotkin ovat mustana
kuten taivaskin

Ei turkoosia eikä vaaleaa
ei heleän oranssia aurinkoa
toivon että joskus minunkin elämääni
loistaisi muutakin kuin noita keinotekoisen värisiä valoja

Haluaisin tietää miltä tuntuu 
kun ei tarvitse vihata itseään
voisi oikeasti pitää siitä miltä näyttää
tai siitä mitä on

Jos minun vuoroni joskus tulee
en päästä siitä koskaan irti
vaikka saisinkin vain kulmapalasen
ja suurin osa paperista tippuu pois

pitäisin siitä kulmasta kiinni tiukemmin kuin koskaan
painaisin sitä vasten sydäntäni
joka pamppailee musiikin tahtiin 
kahvi tippuu yksi kaksi


hauras vahva silti elävä

Poistin ahdistuksissani kaikki tekstit
kamppailen päivin öin itseni kanssa
siitä mitä olen, mitä haluan olla
miksi tulen 

Onko väärin haluta olla se pienin?
se haurain mutta silti jollain tapaa vahvin
maata punaisella karvamatolla
ja miettiä miltä maailma näyttää puolielävänä

Kontrolli täytyy saavuttaa
täytyy saada hyviä arvosanoja kirjoituksista
kehon täytyy myös olla sen mukainen
täytyy saavuttaa

Tähän saakka olen ehkä katsonut elämää väärästä kulmasta
täytyy kiertää ja kaartaa
löytää se oikea paikka
ja sitten katsoa uudestaan

Ehkä näen jotain uutta
tämä on tarina kohti sitä
kaunista mutta pelottavaa
olen sellainen